Työllisyysluvut eivät näytä paranemisen merkkejä ja talous sakkaa. Uusia työpaikkoja ei synny. Esimerkiksi Lahdessa työttömien osuus oli heinäkuussa 18,7 prosenttia, joka on suurten kaupunkien korkein lukema.
Pitkään jatkuva työttömyys ja sitä seuraava köyhyys aiheuttavat monenlaisia ongelmia.
Suurella osalla köyhyys on väliaikaista, eikä se esimerkiksi jätä pysyviä terveys- ja hyvinvointivaikutuksia.
Moni heistä on menettänyt jo toivonsa päästä takaisin työelämään käsiksi.
Entinen pitkäaikaistyötön
Väliaikaisesta köyhyydestä kärsii tällä hetkellä noin 800 000 henkilöä, kertoo Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Juho Saari. Väliaikaisella köyhyydellä tarkoitetaan elämänvaiheesta, kuten opiskelusta tai lyhyestä työttömyysjaksosta, johtuvaa köyhyyttä.
Pitkään jatkuvasta ja kasautuvasta huono-osaisuudesta kärsivä joukko on noin 100 000 ihmisen kokoinen. Pitkäaikaistyöttömät ja asunnottomat lukeutuvat tähän ryhmään, kuten myös leipäjonoissa kävijät.
– Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta, Saari huomauttaa.
Pitkä työttömyysjakso tekee epätoivoiseksi
Nimettömänä leimautumisen pelon vuoksi pysyttelevä lahtelaisnainen vietti 500 pitkää päivää työttömänä. Hän rustaili hakemuksia ja haastattelukutsujakin tuli eteen. Monta kertaa työpaikan saanti oli lähellä.
Noin viisikymppinen nainen epäili, ettei häntä enää työmarkkinoille huolittaisi. Varsinaisesta köyhyydestä hän ei kuitenkaan kärsinyt, sillä puoliso oli töissä. Nyttemmin hän on löytänyt itselleen vakituisen työn.
Työttömyysaika oli henkisesti rankkaa ja rahatkin alkoivat olla tiukalla. Harrastuksiinkaan ei riittänyt intoa, eikä rahaa.
– Aika yksinäisiä päivät olivat, hän muistelee.
– Ihminen kaipaa elämäänsä tietynlaista rytmiä. Ei niitä kotitöitäkään jaksa loputtomasti tehdä.
Mielestäni olisi aivan kauheaa, jos perusturvaa pienennettäisiin.
Entinen pitkäaikaistyötön
Naisen lähipiirissä on useita pitkäaikaistyöttömiä, osa heistä yksinhuoltajia. Hän hämmästelee, kuinka köyhyysrajan alapuolella olevat ihmiset pystyvät itsensä ja perheensä elättämään. Yleisen määritelmän mukaan köyhyysrajan alapuolella olevan ihmisen käytössä oleva rahamäärä on alle 60 prosenttia suomalaisesta mediaanitulosta.
– Nostan hattua heille, jotka pystyvät jollain ihmeen kaupalla pyörittämään perhettä, vaikka takana olisi pitkäkin työttömyysjakso.
– Moni heistä on menettänyt jo toivonsa päästä takaisin työelämään käsiksi. Köyhyys on lamaannuttanut monen ikätoverini ja vähän vanhemman ihmisen. Masennus ja yksinäisyys ovat jatkuvasti läsnä, lahtelaisnainen kuvailee lähipiiriinsä kuuluvien ihmisten arkea.
Usean köyhän ihmisen elämää lähietäisyydeltä seurannut entinen pitkäaikaistyötön ei allekirjoita julkisuudessa esitettyjä väitteitä siitä, että nykytasoinen perusturva passivoisi ihmisiä.
– Karvat nousevat pystyyn, kun niitä lausuntoja kuulee. Kyllä suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työtä ja hakee sitä koko ajan. Mielestäni olisi aivan kauheaa, jos perusturvaa pienennettäisiin.
Leipäjonojen Suomi
Professori Juho Saari kertoo, että huono-osaisuuteen ja köyhyyteen valumisesta puhuttaessa ratkaisevaa on se, pitkittyykö köyhyys ja riittävätkö ihmisten tulot heidän menoihinsa pitkällä aikavälillä.
– Jos eivät riitä, niin tuloksena on leipäjonojen Suomi, Saari kertoo.
Huono-osaisuuteen ja köyhyyteen liittyvät lieveilmiöt ovat ennen kaikkea pitkittyneessä köyhyydessä elävien ihmisten, kaikkein huono-osaisimpien taakka. Pitkään jatkunut köyhyys on omiaan aiheuttamaan ylivelkaantumista, päihteiden käyttöä ja asunnottomuutta.
– Köyhyys tuo mukanaan mielenterveysongelmia, sosiaalisten suhteiden hajoamista ja yksinäisyyttä. Ylipäätään elämän peruspilareiden murtumista, Saari luettelee.
Köyhyysrajan alapuolella pitkään eläneille alkaa Saaren mukaan pikku hiljaa syntyä huono-osaisen identiteetti. Vaikka köyhä olisi perheenäiti tai isoisä, hän ei määrittele enää itseään näillä termeillä.
”Pihtiputaan mummot” eivät ole hyötyneet talouskasvusta siinä määrin kuin olisi mahdollista.
Juho Saari
– Termit, joilla moni heistä itseään määrittää, ovat huono-osainen tai köyhä.
Suomalainen kasvun ja työllisyyden politiikka, kuten Saari kuvailee, ei ole hyväksi köyhille väestönosille.
– Se on erinomaisen hyvää politiikkaa, jos sattuu olemaan hyvin koulutettu keskiluokkainen ihminen. Kasvun ja työllisyyden politiikka sopii vielä jossain määrin myös duunareille.
– Nykyinen politiikka ei erityisesti palvele niitä ryhmiä, jotka eivät kiinnity työmarkkinoille. ”Pihtiputaan mummot” eivät ole hyötyneet talouskasvusta siinä määrin kuin olisi mahdollista, Saari toteaa viitaten suureen vanhusväestön köyhyyteen.
Suomi on Saaren mukaan sosioekonomisesti latautunut luokkayhteiskunta. Erot ääripäiden välillä ovat kasvaneet entisestään.
– Kaikista heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä on tullut niin sanotusti muukalaisia keskuudessamme. Emmekä me keskiluokkaiset ole tutkimusten mukaan kovinkaan innostuneita investoimaan heidän hyvinvointiinsa esimerkiksi tulonsiirtojen ja palveluiden kautta.