The Wayback Machine - https://web.archive.org/web/20121212031052/http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/juhannus/kokko.htm
 
TIETOPAKETIT · VUOTUISJUHLAT etusivulle

 

Juhannuskokko

"Kalliolle kokko kohoaa"

Kaikkialla Suomessa poltetaan nykyään juhannusaattoiltana kokkoa. Kyseessä on alun perin itäsuomalainen tapa, joka yleistyi 1800-luvulta lähtien. Nimitys juhannuskokko viittaa kristilliseen taustaan, Johannes Kastajan merkkipäivään, mutta itse tapa lienee jo vanhemmalta ajalta peräisin. Muualla Suomessa tulia poltettiin vanhastaan eri kevätpyhinä tai syksyllä mikkelin tai kekrin aikaan. Itä-Suomen lisäksi juhannustulia on poltettu Suomenlahden rannikolla ja Varsinais-Suomen saaristossa ehkä jo rautakaudella. Vanhin kirjallinen kuvaus juhannustulien poltosta on Turusta vuodelta 1645.

Kyläkuntien yhteisiä juhannuskokkoja rakennettiin korkeille mäille ja rannoille. Kokossa poltettiin risujen lisäksi vanhoja veneitä ja maanviljelystyökaluja. Kylän väki ikään ja säätyyn katsomatta kerääntyi kokkoa katsomaan sekä laulamaan, leikkimään ja tanssimaan.

Karjalankannakselta tunnetaan säärikokko, neljän latvasta yhteen sidotun paalun varaan rakennettu tornimainen kokko, joka näkyy kauas. Tavallisia risukokkoja poltettiin, ennen kuin säärikokko sytytettiin keskiyöllä. Helsingissä Seurasaaren juhannusjuhlissa on vuodesta 1954 lähtien pidetty yllä vanhaa kokkoperinnettä.

Vuotuisia juhlatulia on poltettu ja poltetaan kaikkialla Euroopassa. Nimenomaan juhannustulet on tunnettu laajimmalla alueella. Joskus on selitetty juhannustulien liittyvän auringonpalvontaan, useimmin niiden on katsottu symbolisesti edistävän viljelyskasvien, kotieläinten ja ihmisten hedelmällisyyttä ja menestystä sekä torjuvan pahaa. Nykyään kokonpoltto on osa juhannuksen hauskanpitoa ja maaseutunostalgiaa.