The Wayback Machine - https://web.archive.org/web/20141110234929/http://www.urheilumuseo.fi/Default.aspx?tabid=3713
SUOMEN URHEILUMUSEO Osoite
Olympiastadion
00250 Helsinki
Yhteystiedot
urheilumuseo(at)stadion.fi
(09) 434 2250
Palaute
Saavutettavuus
Hae
Etusivulle >>
LOKAKUU 2013
 
URHEILUMUSEON KEIHÄÄT





Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF määritti vuonna 1914 heittovälineiden mitat ja painot. Keihään pituuden oli oltava 260 cm, painon 800 g ja painopisteen tuli olla 90–110 cm:n päässä kärjestä. Ympärysmitta kädensijan kohdalta ei saanut olla 25 mm varren ympärysmittaa suurempi. Kansainvälisten kilpailujen viralliseksi keihääksi hyväksyttiin Suomen edustajan Tahko Pihkalan tuoma Keravan Pumppu- ja Armatuuritehtaan malli – suomalaisen urheiluvälineteollisuuden ensimmäinen riemuvoitto.

Kansainvälinen naisten urheiluliitto FSFI määritti vuonna 1922 naisten keihään painoksi 600 g. Naisten keihäänheitosta tuli olympiakisojen laji vuonna 1932.

Dick Heldin vuonna 1974 suunnittelema uusi liitokeihäsmalli alkoi saavuttaa suosiota. DDR:n Uwe Hohn heitti Heldin mallilla (Custom III) hurjan ME:n 104,80 vuonna 1984. Kenttien turvallisuudesta huolestunut IAAF päätti, että miesten keihään painopistettä siirretään neljä senttiä kohti kärkeä ja muilla muotomääräyksillä estettiin keihään perän liiallinen ohentaminen. Uusi keihäsmalli otettiin käyttöön vuoden 1986 alusta. Myös ennätystilastot menivät uusiksi.

IAAF hyväksyi vuonna 1989 olympiavoittaja Miklos Némethin suunnitteleman peräosasta karhennetun keihäsmallin. Tällä ”röpelökeihäällä” heitettiin toinen toistaan hurjempia maailmanennätyksiä, joten malli kiellettiin vuoden 1991 jälkeen, ja sillä heitetyt ennätykset poistettiin tilastoista.

Naisten keihään liito-ominaisuuksia myös heikennettiin vuonna 1991, mutta ennätykset jätettiin ennalleen. Ennätykset nollattiin vasta, kun keihään painopistettä korjattiin 1999 siten, että kärki jättää nurmeen aina merkin.

Keihäsvitriinin keihäät:

1. Naisten keihäs 1910-luvulta.

2. Yrjö Lumion keihäs 1920-luvulta.

3. Oy Urheilutarpeita Ab:n (Karhu) valmistama keihäs 1920-luvulta.

4. Matti Järvisen keihäs, jolla hän heitti vuonna 1933 ME:n 76,10.

5. Tapio Rautavaaran keihäs Lontoon olympiakisoista 1948, jolloin hän voitti kultaa tuloksella 69,77.

6. Soini Nikkisen keihäs, jolla hän heitti 24.6.1956 Kuhmoisissa ME:n 83,56. Ennätys jäi puukeihäiden viimeiseksi.

7. Ensimmäisiä teräskeihäsmalleja 1950-luvulta.

8. Hannu Siitosen keihäs, jolla hän teki kesällä 1973 kaksi kertaa saman SE-tuloksen 93,90. Tulos jäi vanhan keihäsmallin lopulliseksi SE:ksi keihäsmallin muuttumisen vuoksi.

9. Dick Heldin liitokeihäs malli Custom II. Miesten keihään painopistettä siirrettiin neljä senttiä kohti kärkeä ja muilla muotomääräyksillä estettiin keihään perän liiallinen ohentaminen. Uusi keihäsmalli otettiin käyttöön vuoden 1986 alusta. Myös ennätystilastot menivät uusiksi.

10. Tapio Korjuksen harjoituskeihäs 1980-luvun lopulta.

11. Vammaisurheilija Mikael Salevan keihäs, jolla hän heitti epävirallisen ME-tuloksen 29,88 Pihtiputaalla 1996.

12. Aki Parviaisen harjoituskeihäs noin vuodelta 2000.


 
 
 
  
 
 
 
 
 
 
 
 
 


 
 

 



Copyright © 2010 Suomen Urheilumuseo Login